Toinenkin laumamme jäsen on poistunut keskuudestamme. Emma oli niin vanha, että tajusin onneksi hyvästellä hänet kun viimeksi kotoa lähdin koska arvasin ettemme enää tapaa. 15 vuotias labradorin ja kultaisen noutajan sekoitus eli pitkän ja hyvän elämän. Emma oli aina ensimmäisenä huolestuneen näköisenä laskemassa päätä polville kun oli paha mieli. Emman mielestä parasta oli pallon noutaminen ja rapsutukset.



Laitan nyt hieman iloisemmissa merkeissä kuvia meidän sitten tällä hetkellä ainoista karvaisista perheenjäsenistä.



Riitu on norjanharmaa-karhukoira-suomenpystykorva sekoitus. Hänen lempipuuhaansa on kaivaminen ja haukkuminen. Mikä tahansa liikkuva eläin on saalis, koiria ja kissoja lukuunottamatta. Nuorempana Riitulla oli tapana karkailla, mutta nykyään hän on keski-ikäistyttyään tullut hieman laiskemmaksi. Ja kun porukat asuu nyt enemmän metsän keskellä, eikä hauva ole enää niin seikkailunhaluinen, saa Riitu välillä juosta vapaana ulkona. Riitulla on myös perinteinen pystykorvien ruokahalu "Hyi, nappuloita jo toista päivää. Yök. EN todellakaan syö. Mutta tämä jäinen paskapökäle jonka juuri löysin sen kyllä nielen etkä saa viedä sitä minulta."





Tämä neito tässä on Ronja. Kolmevuotias australianpaimenkoira-samojedi sekoitus. Paimenkoiruuden hän on kyl perinyt ja joka paikkana pitää päästä mukaan ja laumaa vahtia ja perässä kulkea. Ronja on pehmoinen ilopilleri jonka kanssa voi vaikka painia, tai häntä voi käyttää tyynynä.






Poimittiin mustikoita ja Ronja hieman väsyi ympyrää laukkaamiseen. Siinä se makasi reporankana minuutin ja jatkoi sitten taas juoksemista.