Perheeni kissa, Kalle, lopetettiin viikko sitten. Nauku-herra, Herra Karvainen, Herra Möy, Huuto-Petteri, Kalle Kuiskaaja, Karvaherra palleroinen ei maukaise enää. 12 vuotta ei ole kissan iäksi kovin paljoa. Hän oli herra jolla oli paha ja kova ääni, mutta mitä pehmein kehräys. Aina kun kävin kotona, otin Kallen viereeni nukkumaan. Joskus kääntyilin liikaa ja tympääntynyt kissa hyppäsi mieluummin lattialle nukkumaan kuin jakoi pedin kanssani. Suunnittelin että menen Kallen kanssa naimisiin sitten isona, koska hän on hienoin mies jonka tunnen.  Haluan että ihastelette hetken aikaa hänen arvonsa kauneutta.